Kategoria: Raamattu

Kätköpaikkani

Kätköpaikkani

Luin vuosia sitten Corrie Ten Boomin tositapahtumiin perustuvan kirjan: Kätköpaikka. Se kertoo toisen maailmansodan aikaisista vainoista. Tämä hollantilaisen naisen perhe avasi kotinsa ovet ja tarjosi sieltä kätköpaikan vainotuille juutalaisille, he auttoivat monia turvaan oman henkensä uhalla. Juutalaisethan olivat tuolloin lainsuojattomia, heitä ei ollut oikeus auttaa tai puolustaa, ihmisten keksimän lain mukaan siis. Se ei kuitenkaan pätenyt näiden jumalaapelkäävien ihmisten sydämissä vaan he tekivät kuten omatunto vaati, he pelkäsivät enemmän Herraa kuin ihmisiä. Juutalaisia vihattiin syyttä, heidät haluttiin tuhota. Mutta näiden ihmisten omatunto todisti, että heidän on autettava kurjia saamaan oikeutta, heillä oli oikeus elää eikä joutua tuhottaviksi.

Lopulta Corrie ja hänen perheensä, yli 80-vuotias isäkin, otettiin kiinni. Vanha mies olisi päästetty vapauteen, jos vaan lupaisi jatkossa olla auttamatta juutalaisia. Mies vastasi, että hänen kotinsa ovi pysyy auki juutalaisille, eikä hän kiellä heiltä apuaan. Niin hän jäi vankilaan ja kuoli siellä pian. Hänen viisikymppiset naimattomat tyttärensä, Corrie ja siskonsa kuljetettiin lopulta keskitysleirille. On sanomattakin selvää, että olot siellä olivat hirvittävät. Corrien sisko menehtyi siellä monien muiden tavoin, mutta Corrie todistaa kirjassaan, kuinka tuo sisko ei ollut lainkaan katkera, hän eli Herran yhteydessä kärsimyksen paikassakin. Corrie pääsi lopulta vapauteen viimeisten vapautettujen naisten joukossa.

Luin tuohon aikaan myös monia muita vainoista kertovia kirjoja. Ne kosketti. Se kärsimys, jota nämä ihmiset ovat ruumiissaan kestäneet on jotain käsittämätöntä. Omat kiitosaiheet elämässä lisääntyivät kummasti, sai perspektiiviä asioihin. Mietin miten ikinä voisin kestää, jos eteeni tulisi vastaavaa..tuntui etten mitenkään..

Sitten eteeni tuli kirja, Corrien kirjoittama sekin: “Huomispäivän kätköpaikka”. Tartuin siihen silloin suurin odotuksin: Nyt saan tietää mikä on se piilopaikka, johon voin suojautua vihollisen vainotessa (etten joudu lihassani kärsimään, ajattelin).

Kirja ei ollut aivan semmoinen kuin odotin (ja minäkin olen sittemmin paljon muuttunut, kasvanut). En löytänyt neuvoa mihin lihani kätkisin, ettei minun ruumiiseeni sattuisi. Mutta mitä löysin on paljon arvokkaampaa, todellisen kätköpaikan, sinne ei lihassa pääse vaan ainoastaan Hengen kautta. Herra on minun kätköpaikkani ja kilpeni. Jumalan tuntemisen kautta saan omistaa aarteista parhaan, hän on se vahva torni vihollista vastaan. Minulla on se luottamus häneen, että voin häneen kätkeytyneenä, hänen Henkensä voimassa, kestää sen mitä kestettäväkseni on määrätty, vaikka ulkoinen ihmiseni menehtyisikin. Vaikka ruumiini tapettaisiinkin. Elämäni ei päättyisi siihen, sillä “joka uskoo minuun, elää vaikka olisi kuollut”, lupasi Jeshua.

Pietarikaan ei ilman Pyhää Henkeä, vain oma voima, lihan voima käytettävissään kyennyt muuhun kuin kuolemanpelossa Jeshuan kieltämiseen. Sen enempään en minäkään lihassani pysty, eikä kukaan muukaan, voima kärsimyksien kestämiseen ei löydy ihmisestä itsestään. Liha haluaa aina pelastaa oman nahkansa. Myöhemmin, kun Pietari sai Pyhän Hengen voimakseen, hän kuoli marttyyrikuoleman, perimätiedon mukaan ristiinnaulittuna, pää alaspäin. Tähän kärsimykseen sai Pietari armon ylhäältä. Ja siirtyi Herran luo.

Mites sitten, kun minusta ei juuri nyt tällä hetkellä tunnu, että voisin kuitenkaan kestää, niin miten siis voin kestää ahdistuksen päivänä? Tähän Corrie kertoi kirjassaan hyvän vertauksen, kun itsekin aikanaan tätä kysymystä pohti. Hänen isänsä oli sitten kysynyt tuolloin pikkutytöltään, että “Kun menemme junalla kaupunkiin, milloin annan sinulle matkalipun?” Corrie vastasi, että juuri ennen junan lähtöä. “No niin”, sanoi isä, “sinulla ei tunnu olevan sitä voimaa juuri nyt, koska et tarvitse sitä juuri nyt, mutta saat sen kun on sen aika.”

Tähän minä luotan, Herra ei minua hylkää eikä jätä vaan on minun kanssani, kun minulla on ahdistus. Tahdon elää hänen yhteydessään jatkuvasti, riippuen hänessä kiinni hyvinäkin päivinä, kaikkina aikoina, vaeltaa hänen teitään. Muuten voi olla, etten pahan päivän yllättäessä ehdikään ikäänkuin kätkeytyä häneen, jos en ole häntä lähellä, tai sitä riskiä en ainakaan haluaisi ottaa.

”Koska hän on kiintynyt minuun,
minä pelastan hänet.
Minä vien hänet turvaan,
koska hän tuntee minun nimeni.
Hän huutaa minua avukseen,
ja minä vastaan hänelle.
Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa.
Minä vapautan hänet ja kunnioitan häntä.
Minä tyydytän hänet pitkällä iällä
ja suon hänen nähdä valmistamani pelastuksen.”

Psalmit 91:14‭-‬16

Niin…Corrien sisko näki unen ennen kuolemaansa, sellaisen, että heidät vapautettiin. Ja niin kävi. Mutta vapaus koitti heille tuossa hetkessä eri tavoin: Hänet vapautettiin kuoleman kautta Herran luo, ja Corrie vapautettiin jatkamaan maanpäällistä elämää vapaana kansalaisena, poissa keskitysleiriltä.

“Tämän olen puhunut teille,
että teillä olisi minussa rauha.
Maailmassa teillä on ahdistus,
mutta olkaa rohkeat:
minä olen voittanut maailman.”

Johannes 16:33

“Herra on sorretun linna,
turvapaikka ahdingon aikoina.
Sinuun luottavat ne,
jotka sinun nimesi tuntevat,
sillä sinä et hylkää niitä,
jotka etsivät sinua, Herra.”

Psalmit 9:10‭-‬11

“Sinä olet kätköpaikkani ja kilpeni,
sinun sanaasi minä panen toivoni.”

Psalmit 119:114

Rakkaus on pitkämielinen

Rakkaus on pitkämielinen

Kuulin unessani laulun, se alkoi soida vanhan tietokoneen sisältä. Olimme aikaisemmin nauhoittaneet sen yhdessä ystävien kanssa, tunnistin monta ääntä (emme oikeasti ole, enkä tunne tuota laulua). Se oli todella kaunista kuultavaa. Viimeinen lause joka jäi soimaan oli “..on rakkaus pitkämielinen..” Tähän heräsin, yritin vaipua uudelleen uneen ja kuunnella tuon laulun uudelleen, mutta eihän se onnistunut..

Mutta rakkaus on todellakin pitkämielinen. Sen todistaa Jumalan Sana. Meillä voi tosin olla väärä käsitys ja määritelmä siitä, mitä rakkaus on ja mitä se ei ole. Me ihmiset ollaan hyvin todennäköisesti saatu ja annettu vielä eteenpäinkin rakkaudesta hyvin eri kuva kuin mitä se todella on. Luultu ja kutsuttu rakkaudeksi sitäkin mikä ei ole. Jos haluaa tietää mitä rakkaus (tai mikä tahansa muu) todella on, mitä se Jumalan silmissä tarkoittaa, miten hän sen näkee, kannattaa etsiä määritelmää Raamatusta. Se määritelmä on totuudellinen. Sananpaikkoja, joissa rakkaus mainitaan on paljon.

Rakkaus on myös jotain konkreettista, “rakastakaa teoissa ja totuudessa”, se ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on Jumalan Sanan mukaan ennen kaikkea verbi, teko, ei ajatus tai tunne, vaikka se kattaa nekin. Jumalan antamat käskyt ja lait, asetukset ja säädökset kumpuavat rakkaudesta, niiden motiivina on rakkaus, ne kaikki perustuu ja tähtää siihen, että meillä olisi rakkaus Jumalaan ja rakkaus toisiin ihmisiin. Jos niitä kyettäisiin noudattamaan täydellisesti tässä ajassa, kukaan ei tekisi kenellekään mitään pahaa, ei pientäkään, ei edes ajatuksissaan.

Jumala itse on täydellinen rakkaus, eikä se ole sanahelinää vaan totisinta totta. Hän on todellisen rakkauden ainoa alkulähde. Hän on osoittanut rakkautensa uhrautuen ja kaikkensa antaen, silti pysyen totuudessa, vääryyden kanssa rakkaus ei voi sulautua. Se voi peittää alleen suuretkin rikkomukset, mutta yhdeksi vääryyden kanssa se ei tule. Rakkaus ei koskaan katoa, koska Jumala on iankaikkisesti oleva.

Hän voi vuodattaa rakkautensa meihin Pyhän Henkensä kautta. Voimme oppia tuntemaan Jumalan, jos haluamme, voimme antautua muutokselle tässäkin kohtaa. Meitä kehoitetaan tietoisesti hylkäämään vanha ihmisemme ja lihan vaatimukset, oppia kärsimään vääryyttä ja olla etsimättä hyvitystä ihmisiltä. Varmasti yksi niistä asioista, joka on helpommin sanottu kuin tehty, ei epäilystäkään. Muttei se voi olla mahdotonta, jos siihen meitä kutsutaan, muuttumaan ja uudistumaan Pyhän Hengen vaikutuksesta. Pyrkimään kaikesta vajavuudestamme huolimatta täyttymään Jumalan rakkaudella, vaeltamaan Hengessä, jotta meillä olisi todellista ja totuudellista rakkautta toisillekin osoittaa. Sitä rakkautta joka on pitkämielinen ja lempeä, laupias ja armahtavainen. Sitä rakkautta joka rakastaa Jumalaa kaikella voimallaan ja lähimmäistään kuin itseään. Ei, ei se ihmisestä itsestä kumpua, eikä se ole ihmisen teko. Mutta annetaan Jumalan tehdä sitä työtä meissä, vaikkemme tässä ajassa täydellisiksi tulekaan. Että voisimme kuitenkin olla hänen tuntemisensa tuoksu. Elää hänelle.

“Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät myös on yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia! Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan.”
Kol. 3:12‭-‬17

“Lisääntyköön teille laupeus, rauha ja rakkaus.”
Juudas 1:2

“Älkää olko kenellekään mitään velkaa,
paitsi että rakastatte toisianne.”

Room. 13:8

“Jos minä puhuisin kaikilla ihmisten kielillä, ja enkelien kautta, eikä minussa olisi rakkautta, minä olisin kumiseva vaski tai se kello, joka antaa ääntä. Ja jos minussa olisi se profetoiminen, ja tuntisin ne kaikki salaisuudet, ja kaikki tieto, ja jos minussa olisi kaikki se uskollisuus, että vuori siirtyy, ja minussa ei ole rakkautta – en olisi mitään. Ja jos minä syötän kaiken, mitä minulla on, köyhille, ja jos minä luovutan ruumiini poltettavaksi, ja minussa ei olisi rakkautta, en minä mitään saavuttaisi. Rakkaus on pitkämielinen ja suloinen. Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei ole masentunut eikä särjetty. Eikä se harjoita häpeällistä, eikä pyydä omaansa, eikä ole revitty, eikä pahan ravitsema. Ei iloitse vääryydessä, vaan iloitsee totuudessa. Kaikki se kestää, kaikki se uskoo, kaiken toivoo, kaiken sietää. Rakkaus ei milloinkaan kaadu. Sillä profeetat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto tulee turhaksi. Sillä me tiedämme monesta vähän, ja me profetoimme monesta vähän. Mutta kun tulee se täydellinen, silloin se on oleva turhaa, mikä nyt on vähäistä. Vastasyntyneenä ollessani, minä puhuin kuin vastasyntynyt, ja minua ruokittiin kuin vastasyntynyttä, ja minä ajattelin sen mukaan kuin vastasyntynyt. Mutta tultuani mieheksi minä lakkasin nämä lapselliset. Nyt me näemme kuin peilin kautta, vertauskuvassa, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt minä tiedän paljosta vähän, mutta silloin olen tietävä niin kuin tietää tulee. Sillä nämä kolme ovat yhteen liitettyjä, uskollisuus ja toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” Korinttolaisille 13:1‭-‬13 (Aramea-suomi)

Aramea-suomi -raamatunkäännökset on suomentanut Tuomas Levänen, voit lukea hänen nettisivuiltaan apokryfikirjat.com muitakin arameasta suomennettuja tekstejä.

Uskon kilpailu

Uskon kilpailu

Sain rukouksessa sanoman siitä, että armo ei ole rullatuoli, vaan armo on sitä, että me saamme yhä olla mukana kilpailussa.

Totuus on, että eteemme on asetettu kilpailu, halusimme tai emme. Meidät on asetettu kilparadalle ja meille sanotaan, että juoskaa niin kuin se, joka voittaa palkinnon.

“Ettekö tiedä, että ne,
jotka stadionilla juoksevat,
he kaikki juoksevat,
vaan yksi on hän, voiton saava;
siten juoskaa, että eteenpäin kulkisitte.”

1. Kor. 9:24 (aramea-suomi)

Istumalla “armon rullatuolissa” ei juoksukilpailua voiteta. Armo ei ole rullatuoli, jossa meidät työnnetään maaliin. Armo ei ole sitä, ettei meidän tarvitsisi tehdä enää itse mitään. Jos näin luulemme, löydämme itsemme tuosta väärän armon rullatuolista ennen pitkää hengellisesti halvaantuneina, pahimmassa tapauksessa hengellisesti kuolleina.

Armo on sitä, ettei meitä ole diskattu, ettei meille ole sanottu: ”Sinun osaltasi kilpailu on päättynyt – olet hylätty!” Sitä on armo, että me olemme yhä kilpailussa, että meidän annetaan yhä tavoitella voittopalkintoa. Mutta eteneminen ei tapahdu istahtamalla rullatuoliin ja luulemalla, että se on armoa. Ei, vaan se juoksu, se meidän on kuitenkin tehtävä ihan itse. Sanon vielä kerran, ei ole olemassa mitään ”armon rullatuolia” tässä kilpailussa, armo ei passivoi vaan aktivoi meidät hengellisesti, saa meidät elinvoimaisiksi. Armo on sitä, että saamme kivisydämen tilalle lihasydämen ja uuden, vahvan Hengen sisimpäämme, jotta voimme kestävästi juosta ja saavuttaa päämäärän, voittaa. Tämä uskonkilpailu juostaan hengellisin jaloin, Hengen voimassa.

“Tämän tähden myös me,
joilla on nämä kaikki todistajat,
jotka peittävät meitä pilven lailla,
heittäkäämme pois se, mikä painaa,
myös ne synnit, että olisimme aina valmiita,
ja juoskaamme kärsivällisyydessä
tämä kilpailu, joka meille on laitettu.
Ja katsokaamme Jeshuaan, häneen,
joka on meidän uskomme alkulähde
ja täydelliseksi tekijä,
joka hänellä olevan ilon sijasta
kesti ristin, häpeästä välittämättä,
ja istuu Jumalan valtaistuimen
oikealla puolella.”

Hebr. 12:1-2 (aramea-suomi)  

Tähän meidät on kutsuttu. Kiinnittämään katseemme häneen, joka on meidän uskomme alkulähde ja täydelliseksi tekijä. Unohtaen sen mikä on takana, jättäen taakse sen mikä on vanhan ihmisen, sillä:

“Sen tähden, jokainen,
joka on Messiaassa,
on se uusi luomus;
se vanha on mennyt pois.”

2. Kor. 5:17 (aramea-suomi)

Ei siis katsota luonnollisin silmin, luonnollisiin vahvuuksiin tai heikkouksiin, rakennutaan ja vahvistutaan hengessä, sillä ei liha mitään hyödytä, päinvastoin.

“Mutta kaikki ihmiset,
jotka ponnistellen tekevät,
hillitsevät kaikessa mielensä,
ja nämä juoksevat,
että saisivat kruunun, joka on turmeltuva,
mutta me turmeltumattoman.
Sen tähden, minä en juokse siten
niin kuin en mitään tietäisi,
enkä taistele siten kuin hän,
joka ilmaa vastaan taistelee.
Vaan minä olen voittanut minun ruumiini,
ja pidän sitä alamaisena, etten minä,
joka olen toisille julistanut,
olisi olemuksessani hylätty.”

1. Kor. 9:25-27 (aramea-suomi)

Niin, kuritus kohdistetaan meidän omaan lihaan, enkä nyt tarkoita, että pitäisi kirjaimellisesti vahingoittaa omaa ruumistaan, olemmehan Pyhän Hengen temppeleitä, jos kerran Jumalan Henki meissä asuu. Vaan tarkoitan tätä:

“Vaan pukeutukaa meidän Herraamme,
Jeshuaan, Messiaaseen,
älkääkä pitäkö huolta
teidän lihanne himoista.”

Room. 13:14 (aramea-suomi)

“Riisukaa se vanha ihminen
kaikkien tapojensa kanssa!
Ja pukeutukaa siihen uuteen,
joka uudistuu tiedossa
Luojan kaltaisuudessa.”

Kol. 3:9-10 (aramea-suomi)

Samoin kuin näkyväisissä ruumiin terveyteen kuuluu terveellinen ravinto, liikunta ja muutenkin terveelliset elämäntavat, samoin Henki meissä vahvistuu vain jos pidämme siitä huolta, ravitsemme sitä päivittäin ja ikäänkuin treenaamme hengellisiä lihaksiamme. Armoa on se, että meillä on Jeshuan kautta yhteys Isään. Häneen, joka haluaa meidät täydellisesti ravita. Tätä on armo, että meille on tarjolla kaikki se mitä tarvitsemme kestävinä juoksemiseen ja voittopalkinnon saavuttamiseen, perille pääsyyn.

“Ei niin, että olisin jo saanut
tai päässyt loppuun,
vaan minä juoksen,
että ehkä saisin omakseni sen,
joka on Messias Jeshuan tähden
minulle siirretty.
Veljeni, en minä omasta sielustani luule,
että olisin sen saavuttanut,
mutta yhden minä tiedän;
sen, joka on takanani,
minä olen unohtanut,
ja sitä, mikä on edessäni,
minä tavoittelen.
Ja minä juoksen kohti sitä hääjuhlaa,
että saan sen palkinnon,
johon minut Jumala on ylhäältä kutsunut,
Jeshuan, Messiaan kautta.”

Fil. 3:12-14 (aramea-suomi)

Ja mikä onkaan tuo voittopalkinto: iankaikkinen elämä Jumalan valtakunnassa, jolla ei ole loppua! Ja mitkä lupaukset meille onkaan annettu, jos vain loppuun asti kestävinä juoksemme ja pääsemme perille voittajina!

“Ja voittajien minä annan syödä
siitä elämän puusta,
joka on Jumalan paratiisissa.”

Ilm 2:7 (aramea-suomi)

“Olkaa uskolliset kuolemaan saakka,
ja minä annan teille elämän kruunun. —
Joka voittaa, sitä ei toinen kuolema vahingoita.”

Ilm. 2:10,11 (aramea-suomi)

“Voittajalle annan siitä salatusta mannasta,
ja annan hänelle puhtaan velkakirjan,
ja sen velkakirjan päällä
on uusi nimi kirjoitettuna,
eikä sitä kukaan tiedä, paitsi sen saaja.

Ilm. 2:17 (aramea-suomi)

“Ja joka voittaa,
ja pitää minun tekoni,
hänelle minä annan
käskyvallan yli kansakuntien.”

Ilm. 2:26 (aramea-suomi)

“Joka näin voittaa,
puetaan valkoisiin vaatteisiin,
eikä hänen nimeään
pyyhitä pois siitä elämän kirjasta,
ja minä tunnustan hänen nimensä
Isäni edessä,
ja hänen enkeleidensä edessä.”

Ilm. 3:5 (aramea-suomi)

”Ja joka voittaa,
minä teen hänestä
pylvään Jumalan temppeliin,
eikä hän enää lähde ulos,
ja kirjoitan hänen ylleen
minun Jumalani nimen
ja uuden kaupungin,
Jerusalemin, nimen, sen,
joka laskeutuu minun Jumalani luota,
ja minun uuden nimeni.”

Ilm. 3:12 (aramea-suomi)

Jeshua sanoi:
”Mutta kärsivällisyytenne kautta
te saatte omistaa sielunne.”

Luuk. 21:19 (aramea-suomi)

Jolla on korva se kuulkoon.

Aramea-suomi -raamatunkäännökset on suomentanut Tuomas Levänen, voit lukea hänen nettisivuiltaan apokryfikirjat.com muitakin arameasta suomennettuja tekstejä.

Sanan oikea kuuleminen

Sanan oikea kuuleminen

Heräsin yöllä unestani, olin kuullut niin lujan äänen, että havahduin siihen, ääni oli huutanut: “Kuule!”. Ihmettelin, kun havahduin hereille, että heräsinkö tosiaan siihen, että unessani huudettiin. Muistan, että sitä ennen olin nähnyt unessani tekstiä, jossa luki “Katso”. Tajusin, että Jumala haluaa minun nyt ymmärtävän jotakin. Hän haluaa, että me todella kuulemme, näemme ja ymmärrämme mitä hän puhuu.

Minulle tuli mieleen selvittää mitä “kuulla/kuuleminen” merkitsee hepreaksi. Heprealainen ajattelu eroaa muutenkin kovin paljon meidän länsimaisesta ns. kreikkalaisesta ajattelustamme, sen olen tullut ymmärtämään, vaikka kovin vähän vasta ymmärränkin. Löysin aiheesta myös videon, se löytyy lopusta.

Hepreaksi verbillä “kuulla”/”sh’ma” on hyvin paljon syvempi merkitys kuin pelkkä korvilla kuuleminen, pelkkä äänen kuuleminen. Me yleisesti ottaen ymmärrämme, että kuuleminen on sitä, että olemme kuulleet jonkin äänen, huolimatta siitä, ymmärsimmekö sitä tai saiko se meissä mitään aikaan vai menikö ääni vaan “toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos”. Jumalan näkövinkkelistä me ihmiset olemme “kuulleet” vasta siinä vaiheessa, kun olemme “kuulleet ja toimineet”, olleet kuuliaisia. Jos emme ole ymmärtäneet kuulemaamme emmekä tehneet sen mukaan, emme hänen määritelmänsä mukaan ole todella kuulleet mitään. Herra sanookin tällaisesta, että “Korvat heillä on, mutta he eivät kuule.” Hepreaksi kuuleminen ja tekeminen kuuluvat yhteen, ne ovat saman kolikon kaksi puolta.

Olen miettinyt myös Jeshuan kertomaa vertausta kahdesta rakentajasta, tämä kuvaa myös näitä kahta tapaa kuulla:

”Miksi te kutsutte minua, ”minun Herrani, minun Herrani”, ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen ihminen, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani, ja tekee ne, minä osoitan teille, minkä kaltainen hän on; Hän on miehen kaltainen, joka rakensi talon ja kaivoi syvälle ja laittoi perustuksen kalliolle, mutta kun tulva tapahtui, se tulva iskeytyi siihen taloon, eikä se voinut sitä horjuttaa, sillä sen perustus oli laitettu kalliolle. Ja se, joka kuulee, eikä tee, on miehen kaltainen, joka rakensi kotinsa mudalle, ilman perustusta, ja kun se virta iskeytyi siihen, se kaatui hetkessä, ja sen talon sortuminen oli suuri.”
Luukas 6:46-48 (aramea-suomi)

Raamatussa sanotaan useasti myös: “Jolla on korva, se kuulkoon!” Ja edelleenkään ei tarkoiteta pelkkää passiivista kuulemista vaan kuulemista, joka saa aikaan toimintaa, tekoja, kuuliaisuutta hänen äänelleen. Samoin sanotaan, että “katsokaa kuinka kuulette”. Ei siis ole yhdentekevää kuinka me kuulemme.

Tähän videoon saatavilla suomenkieliset tekstit

Aramea-suomi -raamatunkäännökset on suomentanut Tuomas Levänen, voit lukea hänen nettisivuiltaan apokryfikirjat.com muitakin arameasta suomenkielelle käännettyjä tekstejä.

Kylväjävertaus

Kylväjävertaus

Kylväjävertaus. Vertauksessa kylvetty siemen on Jumalan sana. Maaperiä joihin siemen putoaa, on neljänlaisia, vain yhdessä maaperässä siemen tuottaa satoa. Mikä on sinun tilanteesi tänään? Oletko hyvässä maaperässä tuottamassa satoa vai kasvaako ympärilläsi sittenkin ohdakkeita, maailman murheita ja viettelyksiä, jotka tukehduttavat kasvuasi? Onko maaperä kuiva ja vedetön, joka kuihduttaa lehtiäsi? Vai saiko tuo siemen, Jumalan sana, sijaa sydämessäsi ollenkaan?

Ajattelen, että ihmisellä voi olla aluksi sellainen sydämen maaperä, jossa siemen, Jumalan sana, ei tuota satoa. Jumala on kuitenkin armollinen ja pitkämielinen ihmisiä kohtaan. Jos hedelmää ei näy, hän antaa aikaa myös kuokkimiselle ja lannoittamiselle, aikaa parannuksenteolle ja muutokselle. Merkitystä on sillä, mikä on tilanne viimeisimpänä. Hedelmällinen vai hedelmätön, satoa tuottava vai kuihtunut. Kaikki muu paitsi hyvä maaperä tulee lopulta kärsimään tappion.

”Koska pyhyyden henki on sanonut, että ”tänään, jos te kuulette hänen äänensä” älkää kovettako sydämiänne vihastuttaaksenne häntä niin kuin kapinalliset, ja niin kuin sinä kiusauksen päivänä erämaassa. Teidän isänne kiusasivat minua, ja koettelivat, vaikka näkivät minun tekoni neljänkymmenen vuoden ajan. Tämän tähden se sukupolvi väsytti minut, ja minä sanoin, että se on kansa, joka eksyy sydämissään, eivätkä tunteneet minun teitäni. Ja niin kuin minä vihassani vannoin, että he eivät saa astua minun lepooni. Varokaa, sen tähden, veljeni, ettei teillä olisi kenelläkään sellainen paha sydän, joka ei ole uskollinen, ja lähtisitte pois elävästä Jumalasta. Mutta tutkikaa sielujanne joka päivä, kunnes tulee se päivä, josta sanotaan ”tänään”, ettei kukaan teistä kovettuisi synnin eksytyksessä. Sillä meidät on liitetty Messiaan kanssa, jos alusta, ja loppuun saakka, siinä pysymme. Pitäkäämme tämä totuus. Kuten on sanottu, että tänään, jos kuulette hänen hiljaisen äänensä, älkää kovettako sydämiänne, vihastuttaaksenne häntä.” 
Heprealaisille 3:7-15 (aramea-suomi)

Seuraavassa kylväjävertauksen selitys suomi-aramea-käännöksen mukaan Luukkaan evankeliumista.

“Mutta tämä on se vertaus; siinä siemenessä on Jumalan sana. Mutta nämä, jotka olivat tien sivussa, ovat niitä, jotka kuulevat sen sanan, ja vihollinen tulee, vie sen sanan pois heidän sydämistään, etteivät he uskoisi ja eläisi.”

“Mutta nämä, jotka ovat kallion päällä, nämä ovat niitä, jotka kuullessaan ilolla ottavat vastaan sen sanan, ja heillä ei ole juurta, vaan heidän uskonsa on ajallista, ja kiusauksen aikana he kompastuvat.”

“Mutta se, joka putosi orjantappuroihin; nämä ovat niitä, jotka kuulivat sen sanan, ja maailman huolissa ja rikkauksissa ja himoissa ne tulivat tukahdutetuiksi, eivätkä antaneet hedelmiä.”

“Mutta se, joka on hyvässä maassa, nämä ovat ne, jotka hyvällä ja levollisella sydämellä kuulevat sen sanan, ja pitävät kiinni siitä, ja antavat hedelmiä, kärsivällisyyden kautta.”

“Ei kukaan laita lamppua valaisemaan ja peitä sitä vaatteella, tai laita sitä vuoteen alle, vaan laittaa sen menoran ylle, että jokainen, joka tulee sisään, on näkevä sen valkeuden. Sillä ei ole mitään, mikä on salattua, ettei tulisi paljastetuksi, eikä kätkettyä, joka ei tulisi tietoon ja tulisi paljastetuksi. Katsokaa, kuinka kuulette; ”Sillä se, jolla on, hänelle annetaan lisää, ja kenellä ei ole, häneltä otetaan pois se, mitä hän luulee hänellä olevan.” Mutta hänen luokseen tulivat hänen äitinsä ja veljensä, eivätkä he voineet puhua hänen kanssaan, kansanjoukon tähden. Ja hänelle sanottiin, ”sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkopuolella, ja tahtovat nähdä sinut”. Mutta hän vastasi ja sanoi heille, ”nämä ovat minun äitini ja veljeni, ne, jotka kuulevat Jumalan sanan, ja tekevät sen”.

Luukas 8:11-21 (aramea-suomi)

Jos siis tänä päivänä kuulet hänen äänensä, älä paaduta sydäntäsi. Meille on annettu tämä päivä, tämä hetki, huomisesta emme tiedä.

Aramea-suomi -raamatunkäännökset on suomentanut Tuomas Levänen, voit lukea hänen nettisivuiltaan apokryfikirjat.com muitakin arameasta suomenkielelle käännettyjä tekstejä.

Sinun sanasi on totuus

Sinun sanasi on totuus

Herra ei muutu, eikä hänen Sanansa lakkaa olemasta totuus.

“Sinun sanasi on kokonaan totuus,

ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi

pysyvät ikuisesti.”

Psalmi 119:160

Raamatun pisin luku, Psalmi 119 keskellä Raamattua, ylistää Jumalan vanhurskasta opetusta, hänen viisaita ja oikeamielisiä lakejaan, käskyjään ja säädöksiään. Psalmin kirjoittajaa ei mainita, mutta se paljastaa millainen on Jumalan mielen mukainen sydän, sellainen, joka etsii häntä koko sydämestään. Sellainen, joka kysyy hänen opetustaan eikä halua unohtaa sitä vaan sydämen halu on kaikessa miellyttää Jumalaa, riippua hänessä kiinni, tutkiskella hänen Sanaansa. Vaikka se tarkoittaisi pilkkaa, kurjuutta, yksinäisyyttä tässä ajassa, hän tietää lunastajansa elävän. Hän pyrkii vanhurskauteen ja laupeuteen, ymmärtäen silti oman vähäisyytensä ja armon merkityksen, oman epätäydellisyytensä ja armon tarpeellisuuden. Ja tuon armon turvin hän juoksee riemuiten elävää Jumalaa kohti, etsien sitä mikä on hänen.

Psalmi 119

“Autuaita ne, joiden tie on nuhteeton,
jotka vaeltavat
HERRAN opetuksen mukaan.
Autuaita ne,
jotka noudattavat hänen käskyjään,
jotka etsivät häntä koko sydämestään
eivätkä tee vääryyttä,
vaan vaeltavat hänen teillään.
Sinä olet säätänyt asetuksesi,
että niitä tarkoin noudatettaisiin.

Kunpa tieni olisivat vakaat,
että noudattaisin sinun lakejasi!

Silloin en joudu häpeään,
kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.
Minä kiitän sinua vilpittömin sydämin,
kun opin tuntemaan
sinun vanhurskaat tuomiosi.
Minä noudatan sinun käskyjäsi
– älä minua peräti hylkää.

Kuinka voi nuorukainen
pitää tiensä puhtaana?
Siten, että noudattaa sinun sanaasi.
Minä etsin sinua koko sydämestäni.
Älä salli minun eksyä sinun käskyistäsi.
Olen kätkenyt sanasi sydämeeni,
etten tekisi syntiä sinua vastaan.
Siunattu olet sinä, HERRA!
Opeta minulle lakisi.
Huulillani minä kerron
kaikki sinun suusi tuomiot.
Minä iloitsen sinun todistustesi tiellä,
niin kuin iloitaan kaikesta rikkaudesta.
Minä mietiskelen sinun asetuksiasi
ja tarkkailen sinun teitäsi.
Minä saan iloni sinun laeistasi.
Sinun sanaasi minä en unohda.

Tee palvelijallesi hyvää, että eläisin
ja noudattaisin sinun sanaasi.
Poista peite silmiltäni,
jotta voin katsella opetuksesi ihmeitä.
Minä olen muukalainen maan päällä,
älä salaa minulta käskyjäsi.
Minun sieluni murtuu,
kun se ikävöi kaiken aikaa
sinun tuomioitasi.
Sinä nuhtelet julkeita, noita kirottuja,
jotka poikkeavat sinun käskyistäsi.
Poista minun päältäni
häväistys ja halveksunta,
olenhan pitänyt sinun todistuksesi.
Ruhtinaatkin istuvat
ja puhuvat keskenään minua vastaan,
mutta palvelijasi mietiskelee
sinun lakejasi.
Myös sinun todistuksesi ovat ihastukseni,
ne ovat minun neuvonantajiani.

Minun sieluni on painunut maahan,
virvoita minua sanasi mukaan.
Minä kerroin, mitä teitä olen kulkenut,
ja sinä vastasit minulle.
Opeta minulle lakisi.
Auta minua ymmärtämään asetustesi tie,
niin minä mietiskelen sinun ihmeitäsi.
Minun sieluni itkee surusta.
Vahvista minua sanasi mukaan.
Pidä minut poissa valheen teiltä
ja armossasi opeta minua.
Minä olen valinnut uskollisuuden tien,
olen asettanut eteeni sinun säädöksesi.
Minä pidän kiinni
sinun todistuksistasi, HERRA.
Älä saata minua häpeään.
Minä juoksen sinun käskyjesi tietä,
sillä sinä avarrat sydämeni.

HERRA, opeta minulle lakiesi tie,
niin minä seuraan sitä loppuun asti.
Anna minulle ymmärrys,
niin seuraan sinun opetustasi
ja noudatan sitä kaikesta sydämestäni.
Opasta minua käskyjesi polulla,
sillä sitä minä haluan.
Taivuta sydämeni todistustesi,
älä väärän voiton puoleen.
Käännä silmäni pois
katselemasta turhuutta,
virvoita minua tielläsi.
Toteuta palvelijallesi sanasi,
joka on annettu sinua pelkääville.
Poista häväistykseni, jota kammoan,
sillä sinun tuomiosi ovat hyvät.
Kuinka ikävöinkään sinun asetuksiasi!
Virvoita minua vanhurskaudessasi.

Tulkoon minulle sinun armosi, HERRA,
valmistamasi pelastus,

niin kuin olet puhunut,
että voisin vastata herjaajalleni.
Sinun sanaasi minä luotan.
Älä ota peräti suustani pois
totuuden sanaa,
sillä sinun tuomioosi minä panen toivoni.
Minä tahdon noudattaa
aina sinun lakiasi, aina ja ikuisesti.
Minä saan vaeltaa avaralla paikalla,
sillä olen etsinyt sinun asetuksiasi.
Minä puhun sinun todistuksistasi
kuninkaiden edessä
enkä joudu häpeään.
Minä saan iloni sinun käskyistäsi,
joita minä rakastan.
Minä kohotan käteni
sinun käskyjesi puoleen, joita rakastan,
ja mietiskelen sinun lakejasi.

Muista palvelijallesi antamaasi sanaa,
jonka kautta annoit minulle toivon.

Tämä on lohdutukseni kurjuudessani:
sinun sanasi virvoittaa minua.
Julkeat ilkkuvat minua kovin,
mutta minä en poikkea
sinun opetuksestasi.
HERRA, minä muistan
sinun tuomiosi ikiajoista asti
ja saan lohdutuksen.
Palava vihastus on vallannut minut
jumalattomien tähden,
jotka hylkäävät sinun opetuksesi.
Sinun lakisi ovat ylistyslauluni
muukalaisuuteni majassa.
Yölläkin minä muistan
sinun nimeäsi, HERRA;
tahdon noudattaa sinun opetustasi.
Tämä on tullut osakseni:
noudattaa sinun asetuksiasi.

HERRA on minun osani.
Olen luvannut noudattaa sinun sanaasi.
Koko sydämestäni
minä etsin sinun kasvojasi.
Ole minulle armollinen sanasi mukaan.
Minä tutkin teitäni ja käännän askeleeni
sinun todistuksiasi kohti.
Minä riennän viivyttelemättä
noudattamaan sinun käskyjäsi.
Jumalattomien köydet
kiertyvät ympärilleni,
mutta sinun opetustasi
minä en unohda.
Keskiyölläkin
minä nousen kiittämään sinua
sinun vanhurskaista tuomioistasi.
Minä olen kaikkien niiden ystävä,
jotka pelkäävät sinua
ja noudattavat sinun asetuksiasi.
Sinun armosi, HERRA, täyttää maan.
Opeta minulle lakisi.

HERRA, hyvin sinä olet
palvelijallesi tehnyt, sanasi mukaan.
Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto,
sillä minä luotan sinun käskyihisi.
Ennen kuin minut nöyryytettiin,
minä eksyin,
mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
Sinä olet hyvä, ja hyvää sinä teet.
Opeta minulle lakisi.
Julkeat tahraavat minua valheillaan.
Minä noudatan sinun asetuksiasi

koko sydämestäni.
Heidän sydämensä on turta kuin ihra,
mutta minä saan iloni
sinun opetuksestasi.
Minulle oli hyväksi,
että minut nöyryytettiin,
näin opin sinun lakisi.
Sinun suusi opetus
on minulle arvokkaampi
kuin tuhannet kulta- ja hopeaharkot.

Sinun kätesi
ovat minut tehneet ja valmistaneet.
Anna minulle ymmärrys
oppiakseni sinun käskysi.
Ne, jotka sinua pelkäävät,
näkevät minut ja iloitsevat,
sillä minä panen toivoni
sinun sanaasi.
HERRA, minä tiedän,
että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat
ja että uskollisuudessasi
sinä olet minua nöyryyttänyt.
Sinun armosi lohduttakoon minua,
niin kuin olet palvelijallesi luvannut.
Tulkoon minulle sinun laupeutesi,
että eläisin,
sillä sinun opetuksesi on ihastukseni.
Joutukoot häpeään julkeat,

koska he syyttävät minua valheellisesti.
Minä tutkiskelen sinun asetuksiasi.
Palatkoot minun luokseni ne,
jotka pelkäävät sinua
ja tuntevat sinun todistuksesi.
Pysyköön sydämeni vilpittömänä
sinun laeissasi,
etten joutuisi häpeään.

Minun sieluni ikävöi näännyksiin asti
sinun valmistamaasi pelastusta,
sinun sanaasi minä panen toivoni.
Minun silmäni riutuvat
ikävöidessäni sanaasi:
milloin lohdutat minua?
Vaikka minusta on tullut
kuin nahkaleili savussa,
en ole unohtanut sinun lakejasi.
Kuinka monta päivää
palvelijallasi vielä on?
Milloin sinä panet täytäntöön
vainoojieni tuomion?
Julkeat kaivavat minulle kuoppia,
nuo, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.
Kaikki sinun käskysi ovat luotettavia.
He vainoavat minua syyttä. Auta minua!
He ovat miltei tuhonneet
minut tässä maassa,
mutta minä en ole hylännyt

sinun asetuksiasi.
Virvoita minua armosi mukaan,
niin minä noudatan suusi todistusta.

HERRA, sinun sanasi
on ikuisesti vakaa taivaissa.
Sinun uskollisuutesi
kestää polvesta polveen.
Sinä perustit maan, ja se pysyy.
Sinun päätöksesi mukaan
ne pysyvät tänäkin päivänä,
sillä ne kaikki palvelevat sinua.
Ellei sinun opetuksesi
olisi ollut ihastukseni,
olisin menehtynyt kurjuuteeni.
En ikinä unohda sinun asetuksiasi,
sillä niillä sinä olet virvoittanut minua.
Sinulle minä kuulun, pelasta minut,
sillä minä etsin sinun asetuksiasi.
Jumalattomat väijyvät minua
tuhotakseen minut,

mutta minä tutkin sinun todistuksiasi.
Kaikella täydelliselläkin on rajansa,
sen olen nähnyt,
mutta sinun käskysi on hyvin avara.

Kuinka rakastankaan sinun opetustasi!
Kaiken päivää se on mietiskelyni aiheena.
Sinun käskysi tekevät minut
vihollisiani viisaammaksi,
sillä ne ovat ikuisesti minun.
Minulla on enemmän ymmärrystä
kuin kaikilla opettajillani,
sillä sinun todistuksiasi minä mietiskelen.
Minulla on enemmän ymmärrystä
kuin vanhoilla,
sillä sinun asetuksiasi minä noudatan.
Minä pidän jalkani pois
kaikilta pahoilta teiltä
noudattaakseni sinun sanaasi.
En ole poikennut sinun säädöksistäsi,
sillä sinä olet opettanut minua.
Kuinka suloisia ovatkaan sanasi kielelläni,
hunajaa makeampia suussani!
Sinun asetuksistasi
minä saan ymmärrystä.

Sen tähden minä vihaan
kaikkia valheen teitä.

Sinun sanasi on jalkojeni lamppu
ja valo minun polullani.
Olen vannonut ja tahdon pitää valani,
että noudatan
sinun vanhurskaita päätöksiäsi.
Olen kärsinyt hyvin paljon.
HERRA, virvoita minua sanasi mukaan.
Kelvatkoot sinulle, HERRA,
minun suuni vapaaehtoiset uhrit.
Opeta minulle säädöksesi.
Henkeni on aina kämmenelläni,
mutta sinun opetustasi en unohda.
Jumalattomat ovat virittäneet
ansan minun eteeni,
mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.
Sinun todistuksesi
ovat ikuinen perintöosani,
ne ovat sydämeni ilo.
Olen taivuttanut sydämeni
noudattamaan
sinun lakejasi, aina ja loppuun asti.

Kahtaalle horjuvia minä vihaan,
mutta sinun opetustasi minä rakastan.
Sinä olet kätköpaikkani ja kilpeni,
sinun sanaasi minä panen toivoni.
Menkää pois luotani, te pahantekijät!
Minä tahdon pitää Jumalani käskyt.
Tue minua sanasi mukaan, että eläisin,
äläkä saata minua toivossani häpeään.
Auta minua, niin minä pelastun
ja tarkastelen aina sinun lakejasi.
Sinä hylkäät kaikki,
jotka eksyvät laeistasi,
sillä turhaa on heidän petollisuutensa.
Niin kuin kuonan
sinä hävität kaikki maan jumalattomat.
Sen tähden minä rakastan
sinun todistuksiasi.
Ruumiini vapisee sinun pelostasi,
minä pelkään sinun tuomioitasi.

Olen tehnyt sitä,
mikä on oikein ja vanhurskasta,
älä jätä minua sortajieni käsiin.
Ole palvelijasi takaaja hänen hyväkseen,
älä salli röyhkeiden minua sortaa.
Silmäni ikävöivät pelastusta
ja sinun vanhurskasta sanaasi.
Tee palvelijallesi armosi mukaan
ja opeta minulle lakisi.
Minä olen sinun palvelijasi,
anna minulle ymmärrys,
että tuntisin sinun todistuksesi.
Nyt on aika Herran toimia
– sinun lakiasi rikotaan!
Mutta minä rakastan käskyjäsi
enemmän kuin kultaa,
enemmän kuin puhdasta kultaa.
Minä pidän kaikkia asetuksiasi oikeina,
kaikkia valheen teitä minä vihaan.

Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi,
siksi minä säilytän ne sielussani.
Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee
ja antaa yksinkertaiselle ymmärrystä.
Minä avaan suuni ja huohotan,
sillä minä kaipaan sinun käskyjäsi.
Käänny puoleeni ja armahda minua,
niin kuin on oikein niitä kohtaan,
jotka sinun nimeäsi rakastavat.
Tee askeleeni vakaiksi sanallasi,
ettei mikään vääryys minua hallitse.
Vapauta minut ihmisten sorrosta,
niin minä noudatan sinun asetuksiasi.
Valaise kasvosi palvelijallesi
ja opeta minulle lakisi.
Silmäni vuotavat kyynelvirtoja,
kun sinun opetustasi ei noudateta.

HERRA, sinä olet vanhurskas,
ja sinun tuomiosi ovat oikeamielisiä.
Sinä olet säätänyt todistuksesi
vanhurskaudessa
ja suuressa uskollisuudessa.
Kiivauteni on kuluttanut minut,
sillä ahdistajani
ovat unohtaneet sinun sanasi.
Sinun sanasi on koeteltu ja puhdas,
palvelijasi rakastaa sitä.
Minä olen vähäinen ja halveksittu,
mutta en ole unohtanut
sinun asetuksiasi.
Sinun vanhurskautesi
on ikuinen vanhurskaus,
ja sinun opetuksesi on totuus.
Hätä ja ahdistus ovat kohdanneet minua,
mutta sinun käskysi ovat ihastukseni.
Sinun todistuksesi
ovat ikuisesti vanhurskaat,
anna minulle ymmärrys, että eläisin.

Kaikesta sydämestäni
minä huudan sinua,
vastaa minulle, HERRA.
Minä tahdon noudattaa sinun lakejasi.
Minä huudan sinua, pelasta minut.
Silloin minä noudatan
sinun todistuksiasi.
Jo ennen aamun valkenemista
minä huudan apua,
sinun sanoihisi minä panen toivoni.
Ennen yön vartiohetkiä
silmäni tutkiskelevat sinun sanaasi.
Kuule minun ääneni armosi mukaan.
HERRA, virvoita minua oikeutesi mukaan.
Ilkeät vainoojat ovat lähellä,
sinun opetuksestasi he ovat kaukana.
Sinä, HERRA, olet lähellä.
Kaikki sinun käskysi ovat totuus.
Jo kauan olen tiennyt todistuksistasi,
että sinä olet perustanut ne iäti pysyviksi.

Näe kurjuuteni ja pelasta minut,
sillä minä en unohda sinun opetustasi.
Aja minun asiani ja lunasta minut,
virvoita minua sanasi mukaan.
Pelastus on kaukana jumalattomista,
sillä he eivät välitä sinun laeistasi.
HERRA, monet ovat sinun armotekosi,
virvoita minua oikeutesi mukaan.
Monta on minulla vainoojaa ja ahdistajaa,
mutta sinun todistuksistasi
minä en poikkea.
Minä näen petturit, ja minua inhottaa,
koska he eivät noudata sinun sanaasi.
Katso, minä rakastan sinun asetuksiasi,
HERRA, virvoita minua armossasi.
Sinun sanasi on kokonaan totuus,
ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi
pysyvät ikuisesti.

Ruhtinaat vainoavat minua syyttä,
mutta minun sydämeni

pelkää sinun sanojasi.
Minä riemuitsen sinun sanastasi
niin kuin suuren saaliin löytäjä.
Valhetta minä vihaan ja inhoan,
sinun opetustasi minä rakastan.
Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua
vanhurskaiden tuomioittesi tähden.
Suuri rauha on niillä,
jotka rakastavat sinun opetustasi.
He eivät kompastu mihinkään.
Minä odotan pelastusta sinulta, HERRA,
ja teen käskyjesi mukaan.
Sieluni noudattaa sinun todistuksiasi;
minä rakastan niitä suuresti.
Minä noudatan
sinun asetuksiasi ja todistuksiasi,
sillä kaikki tieni ovat sinun edessäsi.

Tulkoon huutoni sinun eteesi, HERRA,
anna minulle ymmärrys sanasi mukaan.
Tulkoon anomiseni sinun eteesi,

pelasta minut sanasi mukaan.
Vuodattakoot huuleni ylistystä,
sillä sinä opetat minulle lakisi.
Puhukoon kieleni sinun sanaasi,
sillä kaikki sinun käskysi
ovat vanhurskaita.
Olkoon sinun kätesi apunani,
olenhan valinnut sinun asetuksesi.
Minä ikävöin pelastusta sinulta, HERRA,
ja sinun opetuksesi on minun ihastukseni.
Saakoon sieluni elää ja ylistää sinua,
sinun tuomiosi auttakoot minua.
Minä olen eksyksissä
kuin kadonnut lammas.
Etsi palvelijaasi,
sillä sinun käskyjäsi minä en unohda.”

Psalmi 119:1‭-‬176, Raamattu kansalle -käännös