Kategoria: Uncategorized

Halloween

Halloween

Suosittelen katsomaan tämän videon. Siinä on halloweenin historialliset juuret kattavasti kerrottuna. Mistä pukeutuminen asuihin, karkki&kepponen ym tavat on peräisin. Ja voiko “kristillistä” halloweenia ollakaan, sellaista joka olisi Herralle mieleen tai onko sillä edes väliä mitä hän ajattelee?

Jos haluaa palvella taivaan ja maan luojaa, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, Y’shuan (Jeesuksen) Isää, niin onko sillä väliä mitä asiat merkitsevät hänelle vai ainoastaan sillä mitä ne merkitsevät meille, ihmisille itselleen? Israelilaiset tekivät erämaassa kultaisen vasikan juhliakseen YHVH:a, Israelin Jumalaa, pitääkseen juhlaa HERRAN kunniaksi. Sitä se merkitsi heille, ei epäjumalanpalvontaa. He halusivat iloita ja juhlia Jumalaa, joka vapautti heidät Egyptin orjuudesta. Mutta HERRA ajatteli asiasta eri tavalla, ja seuraukset olivat sen mukaiset. (2.Moos.32)

Sillä mitä hän ajatteli asiasta oli enemmän väliä kuin ihmisten omilla tuntemuksilla tai ajatuksilla. Sanakin sanoo, että ihmissydän on petollisin kaikista.

“Sydän on petollisempi kaikkea muuta
ja parantumattoman paha.
Kuka sen tuntee? Minä, HERRA,
tutkin sydämet ja koettelen sisimmän
antaakseni jokaiselle palkan
hänen vaelluksensa mukaan,
hänen tekojensa hedelmän mukaan.”
Jeremia 17:9‭-‬10

“Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni,
koettele minua ja tunne ajatukseni,
ja jos näet tieni johtavan vaivaan,
ohjaa minut iankaikkiselle tielle.”
Psalmit 139:23‭-‬24

HERRA on vanhurskas ja oikeamielinen, totuudellinen. Ja HERRA sanoo, ettei hän muutu. Olkoon meillä, jotka häneen uskomme ja toivomme laitamme, palava halu etsiä ja löytää hänet sellaisena kuin hän todella on.

“Mutta minä katson sen puoleen,
joka on nöyrä,
jolla on särkynyt henki ja arka tunto
minun sanani edessä.”
Jesaja 66:2

Todellinen ilo

Todellinen ilo

Eilen aamulla juuri ennen heräämistä sain katsella kuvaa, piirrosta, joka oli kellastuneella paperilla. Siinä oli kuin sinisellä puuvärillä piirrettyjä hahmoja, ihmisiä, pieniä ja suuria, tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia. Todella taidokkaasti piirretty. He olivat onnellisia, hymyä ja naurua, riemua kasvoillaan. Sain ymmärtää, että nämä ovat Jeshualle rakkaita, opetuslasten joukkoa ensimmäiseltä vuosisadalta.

Vaatetus heidän yllään ei ollut ylellistä tai loistokasta, ei koruja, ei kultaa. Yksinkertaiset asut, he selvästikään eivät olleet maallisessa mielessä ns. hyväosaisia, paljon omistavia, vaan ennemminkin “peruskansaa” tai vähäosaisia. Se ilo ja riemu, joka heidän kasvoiltaan loisti, tuli Jeshuan tuntemisesta, ei tämän maailman hyvinvoinnista tai maallisten aarteiden omistamisesta. Heillä oli jotain enemmän – heillä oli Jumalan tunteminen, aarre taivaissa.

Sain yksityiskohtaisesti tarkastella joitain kasvoja: naurava poika, onnellinen mies, hymyilevä tyttö, nainen huivi päässään. Ja kun katselin sitä kuvaa, niin tajusin vaan kuinka paljon rakastankaan näistä jokaista, Jeshuan rakkaita seuraajia, jotka olivat löytäneet jotain enemmän kuin mitä maailma tarjoaa: iankaikkisen aarteen Messiaassa Jeshuassa ja hänen tuntemisessaan.

Tuo piirros oli kuin ryhmäkuva, muttei ollenkaan sellainen riveihin järjestäytynyt ja “jäykkä” vaan elävä, siinä vallitsi vapaus ja ilo, elämä ja rauha. Ymmärsin, että se oli ikäänkuin “silminnäkijäpiirros” ensimmäisen vuosisadan uskovista. Heillä oli kaikki hyvin. He olivat niitä, jotka olivat ns. löytäneet peltoon kätketyn aarteen, menneet ja myyneet iloissaan kaiken mitä heillä oli, luopuneet kaikesta muusta, jotta saisivat tuon pellon aarteineen omaksensa. He olivat niitä, jotka olivat heittäneet kaiken roskana pois Jeshuan tuntemisen rinnalla. Ja siitä se elämä ja rauha tuli, hänen tuntemisestaan. Se on vertaansa vailla, mitään ei voisi siihen hinnaksi tarjota, jolla nämä ihmiset olisivat luopuneet siitä mitä heillä nyt oli. Päinvastoin, he luopuivat kaikesta voittaakseen omaksensa Messiaan.

“Katsokaa omaa kutsumistanne, veljet. Ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa eikä monta jalosukuista. Mikä maailman mielestä on hullutusta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailman mielestä on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen voimakkaat häpeään. Mikä maailmassa on syntyperältään alhaista ja halveksittua, mikä ei ole mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen mitättömäksi sen, mikä on jotakin, ettei mikään liha voisi kerskailla Jumalan edessä. Hänestä on teidän olemisenne Messiaassa Jeshuassa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, jotta tapahtuisi, niin kuin on kirjoitettu: ”Joka kerskaa, kerskatkoon Herrasta.” 1. Kor. 1:26-31

“Suuret vedet eivät voi rakkautta sammuttaa, virrat eivät voi sitä tulvaansa hukuttaa. Jos joku tarjoaisi talonsa ja tavaransa rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksittaisiin.”
Laulujen laulu 8:7

“Kun sinä olet kanssani,
en kaipaa mitään maan päältä.”

Psalmit 73:25

Millainen puu, sellainen hedelmä

Millainen puu, sellainen hedelmä

Siemen ja juuret, kasvi ja sen hedelmät. Juuret kasvavat siemenestä ja kasvi imee ravintonsa juurista, kasvi tuottaa lopulta lajinsa mukaista hedelmää, sellaista, mikä oli kätkettynä jo siemenessä, josta kasvi sai alkunsa.

“Hedelmistä te heidät tunnette.
Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä
eikä ohdakkeista viikunoita.
Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä,
mutta huono puu tekee huonoja hedelmiä.
Ei hyvä puu voi tehdä huonoja hedelmiä
eikä huono puu hyviä hedelmiä.”
Matteus 7:16‭-‬18

Oletko koskaan pureutunut joidenkin asioiden juurisyihin? Lähtenyt selvittämään jotakin “juurta jaksain” eli perusteellisesti. Etsinyt vastausta kysymykseen: Miksi tämä “hedelmä” on tällainen? Millaiset ovat juuret, josta se saa ravintonsa? Millainen siemen on kylvetty, jotta hedelmä on tämä?

Kaikkia ei kiinnosta tai eivät vain tule ajatelleeksi sen kummemmin, eivät kysy “Miksi?”-kysymyksiä. Tai jos kysyvät, tyytyvät saamiinsa “mitäänsanomattomiin” vastauksiin ja jatkavat matkaansa kuten ennenkin eivätkä jatka kyselyä asian tiimoilta sen enempää.

Olimme kerran yleisötapahtumassa, jossa oli todella paljon väkeä. Ihmisiä risteili erisuuntiin ulkona pimeässä syysillassa. Kuulin lyhyen keskustelun:

“Minne me ollaan menossa?”
“En tiedä. Mennään vaan virran mukana.”

Ja niin menivät. Virran mukana, sinne minne kaikki muutkin, kunhan nyt jonnekin, ajattelematta sen enempää minne olivat menossa.

Lapset ovat, etenkin tietyssä iässä, kovia kyselijöitä. He kysyvät, koska haluavat ymmärtää asioita. Vanhempia jatkuva kysymystulva voi alkaa väsyttämään, joskus ihan siksikin, kun eivät osaa vastata. Ja ehkä jokainen meistä on joutunut kuulemaan useammin kuin kerran elämässään sanat: “Älä kysele! Mitä siinä kyselet!?” Ja kieltämättä minullakin on ollut tilanteita, etten kehtaakaan kysyä, vaikka jokin asia on epäselvä tai mietityttää, koska pelkään, että minut leimataan tyhmäksi tai koen olevani rasitteeksi kysymysteni kanssa tai ilmapiiri ei muuten vaan tunnu turvalliselta kysymyksille.

Mutta Jumala ei halua, että me lakataan etsimästä vastauksia. Tyhmä ei lopulta ole se, joka kysyy ja etsii vaan se joka jättää kysymättä, etsimättä ja selvittämättä. Ohje Jeshuan suusta kuuluu:

”Anokaa, niin teille annetaan.
Etsikää, niin te löydätte.
Kolkuttakaa, niin teille avataan.
Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää
ja kolkuttavalle avataan.”
Matteus 7:7‭-‬8

Sittemmin olen oppinut kyselijäksi, oppinut etsimään vastauksia. Haluan ymmärtää asioita, haluan ymmärtää miksi, ja haluan selvittää “Onko asia niin”, etenkin kysymyksissä, jotka ovat minulle tärkeitä: kaikki mikä liittyy Jumalan tuntemiseen.

“He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksista, oliko asia niin.”
Apt. teot 17:11

Tämä pätee moneen asiaan. Itse aikanaan aloin pohtia mm. kirkkovuoden juhlia. Oletko sinä koskaan pohtinut millaiset juuret mm. monilla kristillisillä perinteillä on, traditioilla ja kirkkovuoden juhlilla? Mistä ne ponnistaa, missä niiden juuret ovat? Kun Sana ei niitä kehoita viettämään, niin mikä on se siemen, josta ne kasvavat, että on tullut sellaisia hedelmiä, kun on tullut? Minut Isä johdatti etsimään vastauksia näihin kysymyksiin. Ja moneen asiaan olen vastauksen löytänyt, kun olen etsinyt. Ja monen asian kohdalla totuus on ollut järkytys. Hedelmä on riippunutkin huonossa puussa, juuri on mätä ja siemen myrkyllinen. Jos siis puu on huono, josta tuo hedelmä on kasvanut, se ei valitettavasti voi olla hyvä hedelmä.

Hyvä puu taas kasvaa hyvästä siemenestä. Hyvä siemen on Jumalan Sana. Jumalan Sana on totuus. Hyvä puu ei voi tehdä huonoja hedelmiä, ne ovat aina linjassa Sanan kanssa, totuudessa. Lajinsa mukaan totuuden siemenestä kasvaa totuudellisia hedelmiä.

Entäs valheen myrkyllinen siemen, josta itää juuret ja tulee kasvi ja kypsyy hedelmiä; voiko kuitenkin osa huonon puun hedelmistä olla kuitenkin hyviä, totuudellisia, syötäviä? Jeshuan mielestä ei voi. Hän sanoi, että huono puu ei voi tehdä hyviä hedelmiä. Että on tehtävä uudeksi koko puu! Tietynlaisesta siemenestä voi kasvaa vain tietynlainen puu, joka kantaa lajinsa mukaista hedelmää.

”Tehkää puu hyväksi,
niin sen hedelmästäkin tulee hyvä,
tai tehkää puu huonoksi,
niin sen hedelmästäkin tulee huono.
Hedelmästä puu tunnetaan.”
Matteus 12:33

Samoin ihmisen tulee syntyä uudesti, ylhäältä, Hengen kautta, jotta voi olla osallinen Jumalan valtakuntaan. Tässäkään tapauksessa vanha ei siis kelpaa vaan tarvittaan kokonaan uusi luomus.

“Jeesus vastasi:
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle:
jos joku ei synny vedestä ja Hengestä,
hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt, on liha,
ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle:
teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.”
Johannes 3:5‭-‬7

Kaikki ei kuitenkaan ole aina sitä miltä päälle päin näyttää, sudetkin tulevat lampaiden vaatteissa. Mutta eivät siis ole lampaita, susista ei tule lampaita, vaikka pukisivat päälleen rooliasun näyttääkseen siltä. Katso hedelmää:

Onko se hyvä = Sanan totuuteen perustuva vai huono = valheeseen perustuva

Jeshua sanoi myös, että:

”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.”
Matteus 15:13

Eikö siis mieluummin nyt etsittäisi kaikkea totuutta Sanan ollessa jalkojemme lamppuna, kulkien tietämme rukoillen. Haluan koko sydämestäni tulla tuntemaan totuuden, sellaisena kuin Isä sen näkee. Vaikka se tarkoittaisi muutoksia elämässäni. Valaiskoon hän sisimpäni ja repiköön juurineen irti jokaisen väärän kylvön, opin, istutuksen, joka on saanut kasvaa sydämeni puutarhassa hänen sitä istuttamatta.

Sinua olen halunnut tällä kirjoituksella herätellä ja rohkaista etsimään itse, koettelemaan Sanalla, ja pitämään kiinni siitä mikä on hyvää.

Matkamme on vielä kesken ja tietomme ja ymmärryksemme on vielä vajavaista, näemme kuin kuvastimesta, mutta kerran tulemme näkemään niinkuin nähdä tulee. Pyrkikäämme kuitenkin kukin osaltamme Jumalan syvempään tuntemiseen etsien sitä mikä kestää = totuutta! Ja parasta tässä on se, että jokainen, joka etsii koko sydämestään Herraa, löytää hänet!

“Silloin te etsitte minua ja löydätte minut,
kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.”
Jeremia 29:13

“Tuntekaamme Herra,
pyrkikäämme tuntemaan hänet.
Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko,
hän tulee meille kuin sade,
kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.”
Hoosea 6:3