Todellinen ilo

Todellinen ilo

Eilen aamulla juuri ennen heräämistä sain katsella kuvaa, piirrosta, joka oli kellastuneella paperilla. Siinä oli kuin sinisellä puuvärillä piirrettyjä hahmoja, ihmisiä, pieniä ja suuria, tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia. Todella taidokkaasti piirretty. He olivat onnellisia, hymyä ja naurua, riemua kasvoillaan. Sain ymmärtää, että nämä ovat Jeshualle rakkaita, opetuslasten joukkoa ensimmäiseltä vuosisadalta.

Vaatetus heidän yllään ei ollut ylellistä tai loistokasta, ei koruja, ei kultaa. Yksinkertaiset asut, he selvästikään eivät olleet maallisessa mielessä ns. hyväosaisia, paljon omistavia, vaan ennemminkin “peruskansaa” tai vähäosaisia. Se ilo ja riemu, joka heidän kasvoiltaan loisti, tuli Jeshuan tuntemisesta, ei tämän maailman hyvinvoinnista tai maallisten aarteiden omistamisesta. Heillä oli jotain enemmän – heillä oli Jumalan tunteminen, aarre taivaissa.

Sain yksityiskohtaisesti tarkastella joitain kasvoja: naurava poika, onnellinen mies, hymyilevä tyttö, nainen huivi päässään. Ja kun katselin sitä kuvaa, niin tajusin vaan kuinka paljon rakastankaan näistä jokaista, Jeshuan rakkaita seuraajia, jotka olivat löytäneet jotain enemmän kuin mitä maailma tarjoaa: iankaikkisen aarteen Messiaassa Jeshuassa ja hänen tuntemisessaan.

Tuo piirros oli kuin ryhmäkuva, muttei ollenkaan sellainen riveihin järjestäytynyt ja “jäykkä” vaan elävä, siinä vallitsi vapaus ja ilo, elämä ja rauha. Ymmärsin, että se oli ikäänkuin “silminnäkijäpiirros” ensimmäisen vuosisadan uskovista. Heillä oli kaikki hyvin. He olivat niitä, jotka olivat ns. löytäneet peltoon kätketyn aarteen, menneet ja myyneet iloissaan kaiken mitä heillä oli, luopuneet kaikesta muusta, jotta saisivat tuon pellon aarteineen omaksensa. He olivat niitä, jotka olivat heittäneet kaiken roskana pois Jeshuan tuntemisen rinnalla. Ja siitä se elämä ja rauha tuli, hänen tuntemisestaan. Se on vertaansa vailla, mitään ei voisi siihen hinnaksi tarjota, jolla nämä ihmiset olisivat luopuneet siitä mitä heillä nyt oli. Päinvastoin, he luopuivat kaikesta voittaakseen omaksensa Messiaan.

“Katsokaa omaa kutsumistanne, veljet. Ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa eikä monta jalosukuista. Mikä maailman mielestä on hullutusta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailman mielestä on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen voimakkaat häpeään. Mikä maailmassa on syntyperältään alhaista ja halveksittua, mikä ei ole mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen mitättömäksi sen, mikä on jotakin, ettei mikään liha voisi kerskailla Jumalan edessä. Hänestä on teidän olemisenne Messiaassa Jeshuassa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, jotta tapahtuisi, niin kuin on kirjoitettu: ”Joka kerskaa, kerskatkoon Herrasta.” 1. Kor. 1:26-31

“Suuret vedet eivät voi rakkautta sammuttaa, virrat eivät voi sitä tulvaansa hukuttaa. Jos joku tarjoaisi talonsa ja tavaransa rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksittaisiin.”
Laulujen laulu 8:7

“Kun sinä olet kanssani,
en kaipaa mitään maan päältä.”

Psalmit 73:25

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *